Kuusamo, syyskuu 2011

Viikko 36 vietettiin syksyisessä Kuusamossa. Kuljettiin eri luonnonpuistoissa ja muualla maastossa ja nautittiin Pohjois-Pohjanmaan rauhasta ja alkavasta ruskasta. Reilu 750 km ajomatka Tampereelta Kuusamon Rukalle sujui rauhallisesti 9-tien kautta Kuopioon ja siitä 5-tien kautta Rukalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne kohtuu rauhallista. Taukoja pidellen ja nopeusrajoitusten mukaan ajaessa matkaan vierähti miltei yksi päivä. Tällä kertaa määränpää oli tärkeämpi kuin itse matka. Rauhallisesti ajeltiin varsinkin loppumatkasta, kun saavuttiin poronhoitoalueella. Poroja rupesi näkymään teiden varsilla ja vähän siinä keskellä tietäkin. Perille päästyä viriteltiin kamerat kuntoon ja laitettiin koirien selkäreput valmiiksi. Ja varmistettiin omat eväät, makkarat ja kahvit mukaan maastoon.

Ensimmäinen retkikohde tosin oli naapurikunnan puolella, Lapin maakunnassa, Posiolla olevat Riisitunturin kansallispuisto. Ja siellä oleva Riisin rääpäisy, 4,7 km pitkä, luontopolku. Sopiva päiväreitti koko perheelle. Olihan mukana meidän aikuisten lisäksi 6 vuotias poika ja kaksi koiraa, tosin koirat kyllä jaksavat kulkea vaikka mihin saakka. Riisitunturin maisemat olivat todella erilaista kuljettavaa näin Pirkanmaalaiselle ja etelä-/keskisuomalaisiin maisemiin tottuneille. Varsinkin sille pikkupojalle. Riisin rääpäisy oli helppoa kuljettavaa tunturirinteineen ja -niittyineen, sekä soiden yli menevien pitkospuiden. Polku oli selkeä, leveä ja hyvin merkitty. Ja ei aikaakaan kun jo päästiin Riisitunturin autiotuvalle, jossa olikin hyvä sytyttää nuotio ja paistella makkarat ja nauttia kahvista. Tällä menomatkalla nähtiin kaikkien kannalta mielenkiintoista nähtävää, kun päiväaktiivinen Hiiripöllö lenteli ohitse ja laskeutui puunlatvaan. Kameroiden muistikorteille tarttui jo täältä melkoinen määrä valokuvia, sekä still-kuvia että liikkuvaa kuvaa. Autiotuvalta oli hyvä jatkaa matkaa korkeammalle tunturiin. Katselemaan tunturin laelta näkyviä maisemia yli Kitkajärvien. Matkan varrella nähtiin mielenkiintoinen ikkunalampi tunturin tasanteella ja siitä näkyvät maisemat. Todella valokuvauksellinen ja erilainen paikka. Vielä kun ruska olisi ollut vahvemmin näkyvissä. Riisitunturin laelta oli hienot näkymät Yli-Kitka järven yli. Erämaata ja tuntureita oli jo hieman näkyvissä.


Hiiripöllö. Kuva: P Tuominen


Ikkunalampi ja taustalla Yli-Kitkajärvi. Kuva: P Tuominen


Näkymään Riisitunturin laelta Yli-Kitkajärvelle. Kuva: P Tuominen

Riisitunturilta selviydyttyä ja pikkupojan juhlittua korkeusennätystään (466 m) oli seuraavana päivänä edessä retki Oulangan kansallispuistoon ja siellä olevalle Pienelle Karhunkierrokselle. Koko reittiä ei sentään pojan kanssa kierretty, mutta päästiin sentään nauttimaan muutamasta riippusillasta, vaikka ne ensin pelottivatkin useampaakin kulkijaa, ja mahtavista koskista. Tosin koskissa olisi voinut virrata vielä enemmänkin vettä, silloin kosket olisivat olleet näyttävämpiä. Ehkä tullaan vielä joskus keväällä katsomaan veden virtausta. Juumasta kun lähdettiin liikkeelle niin heti muutaman sadan metrin päässä oli ensimmäinen riippusilta ylitettävänä. Ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä oli jo ensimmäinen nähtävyys: Myllykoski. Tässä kohtaa oli Kitkanjoessa koskenpoikanen ja siihen rannalle rakennettu joskus 1900-luvun alussa mylly. Mylly oli kunnostettu kauniiksi nähtävyydeksi, ja varmastikin yhdeksi Pienen Karhunkierroksen ja Kuusamon alueen kuvatuimmaksi kohteeksi. Alla olevan kaltaisia kuvia löytyy varmaan jokaisen Pienen Karhunkierroksen tai osan siitä tehneen kamerasta, eri vuodenaikoina tietenkin.


Myllykoski. Kuva: P Tuominen

Reittiä eteenpäin mennessä vastaan tulee komeita maisemia kun Kitkanjoki virtaa välillä melkoisessa kanjonissa. Seuraava makkaranpaisto ja taukopaikka tulee Siilastuvalla, sitä ennen on Aallokkokoski ja komea putous Jyrävä.


Aallokkokoski. Kuva: P Tuominen


Jyrävä. Kuva: P Tuominen

Pienellä Karhunkierroksella poikettiin vielä toisenkin kerran. Ensimmäisellä kierroksella palattiin takaisin Siilastuvalta, kun oltiin paisteltu makkarat. Toisella kerralla kierrosta kierrettiin toiseen suuntaan Myllykoskelta. Mentiin riippusillan yli ja lähdettiin kävelemään kohti kallioporttia. Kallioportille ei tätä kautta ole niin mahdoton määrä rappusia noustavana kuin toiseen suuntaan kierrettäessä. Osa porukasta palasi kallioportilta takaisin, mutta allekirjoittanut jatkoi koirien kanssa Pienen Karhunkierroksen ympäri. Oli meinaan melkoinen lasku ylhäältä kallioportilta alas. Vinkit pitivät paikkansa ne kaikki 252, eli noin 13. kerrokseen, oli helpompi laskea alas, kun olisi ollut kiivetä ylöspäin.


Kallioportti. Kuva: P Tuominen

Näiden kahden kierroksen välillä kerkisimme poikkeamaan Oulangassa vielä Kiutakönkäällä, katselemassa sitä ehkä kuuluisinta paikkaa Karhunkierroksen varrella. Tosin näin syksyllä ei vettä mitenkään hirveästi Oulankajoessa virrannut, joten näkymät eivät olleet niin hienot kuin kevättulvien aikana. Mutta virtasi sitä vettä nytkin, ja oli etelän ihmisillä ihmettelemistä. Varsinkin pikkumies oli mietteissään ja ihmeissään virtaavan veden määrästä.


Kiutaköngäs. Kuva: P Tuominen

Kävimme porukalla yhdessä paikassa kulkemassa per päivä. Kun välillä oli kierrelty Riisitunturilla ja Oulangassa käytiin yhtenä päivänä itä-rajan tuntumassa Saunavaarassa. Taisi olla itäisin paikka missä koko porukka oli Suomessa käynyt. Siellä tunsi olevansa korvessa, metsää ja tunturi- ja vaaramaisemaa näkyi ympärillä. Vaikka Saunavaaran laelle meni polku, ei se silti ollut kenenkään meistä mielestä kovin mielenkiintoinen ja erikoinen paikka. Saunavaaran läheisyydessä meni Kuusinkijoki kalastuspaikkoineen ja polkuineen ja riippusiltoineen. Ne olivat mielenkiintoisia paikkoja, samoin kuin makkarapaisto kota. Tosin reitin mielenkiintoisin näky nähtiin kun ajeltiin Saunavaaralta pois. Maakotka lenteli yläpuolella moneen otteeseen. Tässä kohtaa harmitus oli suurimmillaan kun järjestelmä kamera 300 mm objektiivin kanssa jätettiin majoituspaikkaan. Tosin sain sellaisia ohjeita paikallisilta ihmisiltä Oulangan luontokeskuksesta, että alueella ei saa valokuvata. Jätin ison kameran pois matkasta. Alueella tosin ei missään mainittu mitään valokuvauskiellosta, joten harmitus oli mahdoton. Tosin 6-vuotiaan pojan sanoin: "Onneks on silmät, nähtiin sentään se kotka, jäi joku muisto.".

Viikon aikana kerittiin vaeltamaan vielä Rukan läheisyydessä olevalle Valtavaaralle. Se sijaitsee ihan Rukatunturin välittömässä läheisyydessä Itä-Rukan puolella. Valtavaaran laen kautta kulkee Karhunkierroksen reitti. Laelta on hienot näkymät ympäriinsä. Vaikka kulku varaan laelle on monen askeleen päässä oli sinne nousu silti kannattavaa.


Valtavaaran laelta. Kuva: P Tuominen

Lisää kuvia reissulta löydät Picasaweb valokuvasivustolta Kuusamo 2011 ja Panoramat kansioista. Tai näiden sivujen valokuvagalleriasta. Matkassa kulki mukana myös Android pohjainen matkapuhelin jossa oli päällä Endomondo tracker, joka seurasi reittiä mitä kuljettiin. Vaikka Android puhelimen akun kesto tällaisessa toiminnassa on hieman heikko, riitti se hyvin näihin lyhyisiin päiväreissuihin ja niiden seuraamiseen. Reittejä voi katsella Endomondon sivuilta.