kiipeilyä ja vaellusta Brezovicassa, Kosovossa 26.08.2003


Näytä suurempi kartta

Brezovican vuoret26. elokuuta tuli tilaisuus lähteä kiipeilemään ja vaeltamaan Brezovican hiihtokeskuksen maisemiin. Tarkoitus oli viettää koko päivä ulkoilmassa, kiiveten vuorten 3. korkeimmalle huipulle, paistella siellä makkarat ja viettää hetki aikaa ennen paluuta takaisin alas. Reppuun pakattiin evästä koko päiväksi, melkonen määrä vettä ja muuta juomista, polttopuita millä paistaa makkaraa ylhäällä, ja tottakai kun sota-alueella oltiin, mukaan tuli henkilökohtainen ase ja suojavarusteet. Matkaan lähti lopulta 5 miehen vahvuinen osasto "vuori". Alkuosa kiipeilystä sujui ongelmitta. Kaikki alkoi kello 09:00, jolloin lähdimme omasta leiristämme kohti Breovicaa. Oman leirin korkeus oli 565 m merenpinnasta, mutta todellinen kiipeily oli tarkoitus aloittaa vasta 1710 m korkeudesta hiihtokeskuksen hotellin ja huoltorakennuksen luota.


Osasto "vuori"Puoli 11 aikaa aamupäivällä olimme valmiita aloittamaan vuoren valloituksen. Korkeutta oli 1710 m, lämpötila oli noin 30 °C, aurinko paistoi ja taivas oli puolipilvinen. Aluksi kiipesimme hiihtokeskuksen rinteessä olevaa huoltotietä pitkin. Rinteen kaltevuus vaihteli 30 ja 50 asteen välillä. Pohjaltaan se oli sorapohjainen, mutta välillä siinä oli todella suuria irtokiviä. Nousu oli yllättävän raskasta, ja aina välillä oli pakko hengähtää rauhallisesti muutama hengenveto. Mutta sitkeesti kiipeämällä matka taittui ja korkeutta kertyi. Reitti ei vienyt suoraan ylöspäin vaan kierteli rinnettä puolelta toisella, koska rinne on jyrkkä.


1. tauko 1930 m1930 m ja 2110 m välissäSuurin piirtein yhdentoista aikaan oli ensimmäisen tauon paikka. Oltiin kuljettu reilun kilometrin verran maata pitkin ja noustu 210 m. Oltiin 1930 m korkeudella pienen vuoristopuron varrella. Sopiva paikka hengähtää pikkasen pidempään ja nauttia vaikka pikkasen evästä. Tästä eteenpäin kuljimme vielä muutaman sata metriä huoltotietä ja sitten siirryimme maaston puolelle. Siellä eteemme tuli välillä kalliota ja välillä varpujen ja matalan katajan peittämää maastoa. Ja välillä kiivettiin todella jyrkästi ylöspäin. Maisemat olivat todella nätit ja ylhäällä tarkeni mainiosti hiat ylhäälle käärittynä.


2. tauko 2110 mHuippu näkyyPuolenpäivän aikoihin oltiin edetty 2110 m korkeudelle, ja taivalta oli takana reilun toisen kilometrin verran. Oli toisen tauon paikka. Tältä paikalta oli Makedonian rajalle vajaa 500 m ja kotiin Tampereelle sellaset 2157 km. Kaikkea kivaa tietoa sitä GPS paikantimesta löytyykin. Tästä paikasta jatkettin sitten tauon jälkeen kohti huippua joka oli jo näkyvissä, mutta johon oli vielä kävelymatkaa parin kilometrin verran. Yhtäkkiä pohjoisesta tuli päälle oikea pilvilautta ja alkoi sataa tihuttaa.


UkkospilvetUkkospilvetJatkoimme kuitenkin ylöspäin kunnes 2300 m päälle tuli oikeen kunnon ukkosmyrsy. Siinä sitä oltiin keskellä avointa rinnettä melkein huipulla. Salamat iskivät molemmin puolin meitä hieman korkeampiin kohtiin. Samantien kun salama välähti kuului pamahdus tai jyrähdys. Siinä oli aika orpo oli suomalaisellakin sotilaalla, voi sanoa että oltiin liian lähellä ukkosta. Vettä satoi kaatamalla, 5:ssä minuutissa jokainen oli litimärkä. Onneksi vähän alempana oli rakennelma, jonka alle pääsimme edes vähän suojaan. Matkalla sinne alemmas alkoi satamaan myös pikkusormenpään kokokoisia rakeita. Lämpötila laski minuuteissa 24 °C:sta 16 °C:een. Siinä meinasi jo tulla pikkasen kylmä, kulkiessa märissä vaatteissa.


Satelliittipuhelimen viritystäRaekuuron jälkeenSiinä 2251 m korkeudessa "pelättiin" ukkosta ja mietittiin mitä sitten tehtäisiin. Vaihtoehtoja ei oikeestaan ollut kuin kaksi, odotetaan että ukkonen menee ohi ja jatketaan kohti huippua, tai lähdetään alas. Salamat löivät todella lähelle ja suoja ei ollut kovinkaan turvallisen tuntuinen, puinen vaja metallipylvään päässä. Tehtiin raskas päätös palata alas heti kun sade ja ukkonen pikkasen taukoaa. Sitä ennen oli kuitenkin soitettava ja kerrottava mikä oli meidän tilanteemme ylhäällä. GSM puhelin ei toiminut ylhäällä, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatiin yhteys aikaseksi satelliittipuhelimella. Huippu jäi sitten saavuttamatta, oma korkeusennätys on nyt 2300 m. Alaspäin tultiin paljon nopeammin kuin ylöspäin, reilussa tunnissa olimme jo lähtöpaikalla. Rinteen puolessa välissä näytti jo siltä että olimme tehneet väärän ratkaisun, aurinko pilkisti taivaalta ja pilvet olivat hajoamassa. Mutta jo 10 minuutin kuluttua myrsky oli jälleen huipun päällä. Ja vettä satoi kaatamalla ja salamat välähtelivät.


Brezovican laskettelukeskus on rakennettu entisen Jugoslavian toimesta vuorille Sarajevon olympialaisiin 1984. Sen oli tarkoitus toimia alppilajien varalaskupaikkana, mikäli olosuhteet Sarajevon ympäristössä olisivat huonot. Siellä on 7 hissiä ja todella jyrkät rinteet. Keskus on osittain toiminnassa tänäkin päivänä Kosovon sodan jälkeen.


Serpentiini tietTakaisin omaan leiriin palattiin vuorten yli 1700 metrin korkeudella. Tie oli mutkaista serpentiiniä, kallioleikkauksia ja lyhyitä tunneleita.


Lisää kuvia ja kaikki kuvat isompina löytyy valokuva-albumin reissukuvia sivuilta.