MP reissu 2001, Saariston rengastie

Maanantai, 30. heinäkuuta

SAARISTON RENGASTIEJo kevättalvella puhuttiin että tehtäisiin jonkinlainen prätkäreissu kesällä. Kaikki oli silloin kiinni vaan siitä onnistunko saamaan itselleni pyörän alle vai en. No, siinä pyörän hankkimisessa kävi sillai kun kävi. Aluksi puhuttiin Ahvenanmaasta tai itäisestä Suomesta ja viikon reissusta. Kesä tuli, meni ja oli melkein ohi, kun päätettiin yhtäkkiä uhrata kolme päivää ja kiertää Saariston rengastie. Idea siihen lähti Tekniikan Maailma-lehden jutusta Suomen kauneimmat tiet. Oli ihan hyvän näköistä seutua. Lopullisia lähtijöitä ei sitten ollutkaan kun kaksi.


LÄHTÖTUNNELMISSAMatkaan lähdettiin Espoosta. Tarkoitus oli ajaa Kirkkonummen kautta Inkooseen ja sieltä Karjaalle, josta jatkettaisiin matkaa Tammisaareen. Se olisi sopivasti pikkasen vajaa 100 km ja noin tunnin ajo. Tohkeissamme lähdimme vaan ajamaan ensimmäistä hyvältä näyttävää tietä kohti länttä. Jaa niinhän siinä sitten kävi, että reitti kulkikin Espoosta Lohjalle ja sieltä Karjaalle, josta matkattiin Tammisaareen. Sitä kautta matkaa kertyi ja aikaa kului hieman enemmän kuin oli suunniteltu, mutta eihän se mitään haitannut. Tammisaaressa oli sitten ihan mukava pitää kahvitauko ja kuivattaa tihkusateen kastelemia ajovarusteita. Ja tietenkin katsella ympärilleen, ihastella meille sisäsuomalaisille tuntematonta rannikkoseutua. Näytti oikein idylliseltä pikku kaupungilta. Tosin Ruotsin kieli taisi olla hallitsevaa, mutta 'ei paha paikka'. Sinne voisi jopa poiketa uudelleen. Tosin ajan kanssa.


Tammisaaresta lähdettiin sitten kohti Suomen Turkua. Tarkoitus oli ajaa Kemiön kautta Paimioon ja sieltä Turkuun hotelliin. Perniön kohdilla iski sitten kimppuun oikeen kunnon kaatosade. Se taisi olla sen myrskyn reunoja, joka teki Helsinkiin sen ison ja pitkän sähkökatkon. Ajettiin siitä sitten vaan suoraan kohti Saloa ja ensimmäistä huoltoasemaa tai kahviota. Salosta löytyikin sitten ABC-asema, josta sai kahvia ja sämpylää. Onneksi coretex pitää kohtuudella vettä. Mutta nahkahanskat ja kengät hiukka vuosivat. Kesä kastelee sen minkä kuivaakin. Ja totta kai se sadekin lakkasi miltei heti kun pääsimme sisälle, niinhän siinä aina käy. Salosta olikin sitten nopea ajaa kohti Turkua ja hotellin lämpöä. Eikun huoneeseen ja suihkuun, ja kamat kuivumaan... Ja kerittiin sinä illanmittaan tutustuun Turun iltaelämään, ja paikallisiin teresseihin. Tyttöihin myöskin (tekijän huom.)

Tiistai, 31. heinäkuuta

Onneksi iltariennot jäivät eilen vähälle. Hotellihuoneen televisio 'räjähti' herättämään joskus seitsemän aikaan. Kuka nyt kesälomallaan näin aikaseen herää. 'Ei saa...a' -kuuluu viereiseltä punkalta. 'Kai se on pakko nousta' -vastaan. Se hyvä puoli tässä hotellissa heräämisessä on ettei tarvi itse väsätä aamiaista. Eikun kohti ruokasalia, ja kunnolla safkaa naamaan. Eihän sitä tiedä koska taas syödään. No meidät tuntien aika pian varmaan.


YHTEYSALUSTA ODOTTAMASSAPäästiin jo ennen kahdeksaa satulaan ja Hondat hyrähti käyntiin. Ensimmäisenä kohti bensa-asemaa ja tankit täyteen. Nokka kohti tietä 192 määränpäänä Kustavi ja siellä Laupusen lossiasema. Siellä odottaa Merenkulkuhallituksen yhteysalus MS Aurora, joka kulkee Kustavin ja Iniön väliä. Matka taittui mukavasti, tiet ovat kohtuu hyvässä kunnossa ja niillä on yllättävän vähän liikennettä. Taisivat suurimmat kotimaan turistijoukot olla jo kotikunnillaa. Ehdittiin hyvissä ajoin sinne yhteysalukselle ja saatiin odotella sitä kiltisti muitten 'turistien' kanssa. MERIMATKALLAMerimatka Laupusesta Jumoon, Iniön puolelle kestää melkein puolituntia. Se maksaa prätkältä ja kuljettajalta 36 markkaa. Itse matka ei ole kovin kaksinen. Näkyvillä ei ole kun merta, pikkusaaria ja luotoja siellä sun täällä. Ja silloin tällöin veneitä. Onneksi yhteysaluksen kahviossa on tarjolla pikkupurtavaa ja -juomista. Ja meidän repuistamme löytyi juotavaan ja suklaa patukoita.


Iniö on sitten ensimmäinen varsinainen saari, tällä meidän versiollamme Saaristonmeren rengastiestä. Se koostuu kahdesta tosiaan lähellä olevasta saaresta, joiden välillä liikutaan lossilla. Toiselta saarelta löytyy INIÖN KIRKKOKivikirkko, pankki, posti ja kauppa. Asukkaita on vähän. Kahvilla poikettiin Björglundin huvivenesatamassa. Seuraavaan yhteysaluksen aikataulusta johtuen aikaa tällä saarella oleskelussa riittää, joten suosittelemme poikkeamista kahvilla ja ympärilleen katselemista. Dalenista lähtee yhteysalus MS Inimo kohti Houtskarin Mossalaa. Matka kestää tunnin verran ja kustantaa moottoripyörältä saman kuin edellinenkin.

Houtskari koostuu useasta saaresta joiden välillä liikutaan losseilla. Tie Mossalasta Kittuisten lauttarantaan on kapea, mutta hieno. Todella mahtava ajaa prätkällä. Houtskarista eteenpäin kuljetaankin saarten välit sitten losseilla. Tiehallinnon ylläpitäminä ne ovat maksuttomia, mutta saaristonasukkaille etuoikeutettuja. Hyvässä, tai huonossa, lykyssä lossille on tulossa niin paljon paikallisia, että turistit jäävät odottomaan seuraavaan lossia. Onneksi moottoripyörät voidaan päästään lautan sivuille, tilaan johon autot eivät mahdu. Voi päästä pikkusen 'etuilemaan'.


Lossimatka Houtskarista Korppooseen on taas vähän pitempi. PURJEVENESopivalla tuulella pääsee 'maistelemaan' merta ja nauttimaan vähän isomman lossin kyydistä. Ja merellä oli huomattavasti enemmän liikennettä kuin tuolla pohjoisemmassa. Korppoosta Nauvoon ja sieltä Paraisille ajetaan tietä numero 180. Tie on hyvässä kunnossa ja sitä ajaa mielellään. Aina välillä matkanteon katkaisee lossi, mutta sehän on vaan motoristille hyvä jalottelun paikka. Näillä eteläisimmillä paikoilla, Parainen, Nauvo, Korppoo ja Houtskari on mielestäni paljon enemmän nähtävää kuin tuolla pohjoisemmassa. Ja paljon enemmän ihmisiä ja kohtauspaikkoja. Tälle reitille kannatta kyllä uhrata aikaa enemmän kuin yksi päivä. Kyllä sen siinäkin ajassa ehtii ajaan läpi, mutta siinä jää paljon näkemättä ja tuntee kyllä ajaneensa.


Paraisilta ei ole pitkä matka Turkuun. Illansuussa näkyy kaupunki ja hotellihuoneen suihku. Ja sitten tutustumaan jälleen iltaelämään. Huomenna ei onneksi ole aikaista herätystä. Karavaani kulkee vain kotiin päin. Puolilta päivin lähdetään ajelemaan kohti Mansea. Se on tuttua tietä, jolta tuskin löytyy hirveästi kerrottavaa. 9 tietä Auraan, siitä 41:lle kohti Huittisia ja Vammalaa. Matkalla kuppi kahvia ja pulla. Kohta edessä onkin Nokian kaupunki ja siitä 10 minuuttia niin olla kotipihassa.


Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Mahtava kokemus, reitti jota voin kyllä suositella kaikille. Niin autoileville kuin moottoripyörillä ajaville. Aikaa kannattaa vaan varata mielummin pari päivää ja yöpyä saaristossa. Ensi kesänä uudestaan? Kuka tietää, ehkä ajan kanssa ja kalastusvälineet mukana. Tai sitten silloin on Itä-Suomen vuoro. Sen näkee sitten, ja vuoden kuluttua siitäkin reissusta voi löytyä juttua näiltä sivuilta.


Matkaterveisin P Tuominen ja JP Keidasto, 2001.