Halkidiki, Kreikka syyskuussa 2003


Näytä suurempi kartta

Kreikan matka suuntautui Halkidikin Kassandran niemimaalle Polichronon kylään, joka sijaitsee n. 100 kilometrin päässä Thessalonikista. Thessaloniki on pohjois-Kreikan pääkaupunki. Halkidiki on tunnettu puhtaista rannoistaan, vehreästä luonnostaan ja siittä, että siellä pääsee lähelle kreikkalaista elämäntapaa. Ainakin vielä.

Ilmat suosivat meitä koko viikon ajan, hellettä riitti aina välillä yli +30 °C, ja merivesikin oli vielä aivan uimalämpöistä. Pahin lomasesonki oli kuitenkin jo ohitse, joten rannoilla ja ravintoloissa oli mukavan väljää

Keskiviikko, 17. syyskuuta

POLICHRONOVILLA JEMINAKeskiviikko päivä meni siihen että pääsimme Polichronon kylään ja asetuimme taloksi hotelliin. Itse tulin Thessalonikiin bussin kyydillä Kosovosta jo puolenpäivän aikoihin, ja Pian lento oli perillä Thessalonikin kentällä kolmen aikoihin iltapäivällä. Ajomatkaa hotellille oli reilu tunti, joten ilta oli jo alkamassa kun olimme perillä.


Hotellin, Villa Jeminan, omisti kreikkalais-suomalainen pariskunta, joka oli majottanut meitä rauhanturvaajia jo usean vuoden ajan. Omistaja itsekin puhui sujuvaa suomea, ja häneltä saikin monta hyvää vinkkiä Polichronon ja Halkidikin nähtävyyksistä ja elämänmenosta siellä. Hotelli itsessään oli huoneistohotelli, jossa oli 3 kerroksessa 17 huonetta, siis melko pieni. Se sijaitsi hieman syrjässä Polichronon keskeisimmältä kauppa- ja ravintolakadulta, mutta oli silti melko keskeisellä paikalla. Rannalle oli 150 metrin kävelymatka ja lähimpään kauppaan saman verran.


Keskiviikko ilta menikin sujuvasti siinä kun kierrettiin tutustumassa kylään ja ruokailtiin suositellussa ravintolassa

Torstai, 18. syyskuuta

POLICHRONON RANTAA Torstai päivä meni rentoutuessa. Osan ajasta tietenkin vietettiin rannalla aurinkoo ottamassa ja uimassa, mutta aikaa kului myös kylään paremmin tutustumisessa. Kylää kierreltiin ristiin rastiin kameran kanssa ja valokuvia tuli napsittua jonkin verran. Ja totta kai tutustuttiin paikallisiin matkamuistomyymälöihin, joita oli turistimaailman tapaan reilusti. Oikeastaan päivä meni aika nopeesti ohi vaan oleskellassa ja nauttiessa auringosta ja lomasta.

Perjantai, 19. syyskuuta

MAVROBARAN SUOJELUALUEAamupäivällä lähdettiin pienelle kävelyretkellä kohti Mavrobaran suojelualuetta. Siellä olisi kukkuloiden välissä kosteikko, josta oli tehty suojelualue erilaisille kilpikonnille ja sammakoille. Meno matka oli tietenkin pelkkää ylämäkeä, matkaa kertyi suunnilleen 2 kilometriä ja korkeusnousua oli sellaiset 150m merenpinnasta. Kukkulat taisivat olla oikeen tyypillistä Halkidikin maaseutua. Aina välillä oli peltoja ja laidun alueita, joita reunustivat oliivi- ja viikunapuut, taisi joukossa olla muutaman päärynäpuukin. Ja hiekkatietä reunustivat sadat mehiläispöntöt, joita paikalliset olivat juuri tyhjentämässä hunajasta. Kävely ylös suojelualueelle kesti hieman yli kaksi tuntia, mutta alas tultiinkin jo reilussa tunnissa. Mutta oli suojelualueella kyllä sen verran erilaista nähtävää, että kävely kyllä kannatti.

Lauantai, 20. syyskuuta

Lauantaina oli sitten ohjelmassa hieman kulttuuria ja nähtävyyksien katsomista. Vuokrasimme hotellin omistajalta auton käyttöömme koko päiväksi ja lähdimme kiertämään Halkidikin aluetta. Tarkoitus oli katsella maisemia ja hieman muinaismuistojakin. Ajoreitti kiersi koko Kassandran niemimaan ja käväisi hieman mannermaankin puolella.


PETRALONAN LUOLATEnsimmäinen kohde oli kuuluisat Petralonan luolat. Ne sijaitsevat suunnilleen puolessa välissä Thessalonikia ja Polichronoa. Luolista on löytynyt esihistoriallisia jäänteitä ihmiskunnan alkuajoilta, ne ovat tarjonneet turvaa ja suojaa ihmisille monien tuhansien vuosien ajan. Nykyään ne ovat arkkeologinen tutkimuskohde, johon pääsee myös osittain tutustumaan. Tippukiviluolat olivat kyllä näkemisen ja kokemisen arvoiset. Luolan läheisyydessä on myös museo, johon on kerätty näytteitä ja esineitä luolasta. Ja jossa on myös selvitetty ihmisen asumishistoriaa luolissa ja koko alueella.


OLYNTHOSMOSAIIKKILATTIAPetralonasta matka jatkui Kreikkalaisen maaseudun läpi kohti Olynthoksen muinaista kaupunkia, tai sitä kivikasaa mitä siittä oli jäljellä. Ajoreitti kulki ensin Marianan linnan raunioiden ohi, ennen kuin saavuttiin Olynthokseen. Olynthos oli tärkein kulttuurillinen keskus Halkidikin alueella 3 000 - 348 eKr. Nyt siittä on jäljellä vain talojen kiviperustukset, muutama yksittäinen esine sekä pari komeaa mosaiikkilattiaa. Mutta raunioistakin huomaa jo kuinka iso ja vaikuttava kaupunki se on aikanaan ollut.


Paluumatkalla kohti Polichronoa käytiin vielä katsomassa Stavronikitan linnan raunioita ja kierreltiin muutamassa pikkukylässä. Tienviittoja muutamille muillekkin raunioille ja muistomerkeille oli matkan varrella, mutta yhtäkään niistä ei löytynyt. Tarjolla olisi ollut ainakin Poseidonin ja Zeuksen temppelit, mutta kumpaankaan ei ollut opasteita ensimmäisen kyltin jälkeen. Oliko vika sitten kartanlukijassa ja Kreikan kulttuuriministeriön opasteissa, mutta temppelit jäivät näkemättä.


Päivän aikan tuli ajettua yli 250 km kreikkalaisia teitä ja nähtyä monenlaista kulkijaa. Aikaa kului koko päivä, mutta olipa ainakin vaihtoehtoja rannalla makaamiseen.

Sunnuntai, 21. syyskuuta

VÄLIMERISunnuntaina päivä kuluikin rannalla makaamisessa, aina välillä tuli käytyä uimassa lämpöisessä mutta suolaisessa meressä. Merivesi oli yllättävän puhdasta, mutta tämä osa Kreikasta ei ole vielä niin ylikansoitettu turisteilla kuin muut Välimeren rantapaikat. Ranta ei välttämättä sovi aivan pienimmille lapsille, sillä meressä oli aina välillä todella isoja ja teräväreunaisia kiviä, jotka hankaloittivat kahlaamista. Muuten ranta oli kyllä siisti, ja siellä pystyi ottamaan aurinkoa viltillä, vuokraamatta aurinkotuoleja.

Maanantai, 22. syyskuuta

Maanantai jatkui tyypillisessä turistimeiningissä, aamupäivä maattiin rannalla aurinkoa ottamassa ja iltapäivällä kierreltiin matkamuistomyymälöitä. Polichronon yöelämä oli kyllä melko vaisua jo tähän aikaan vuodesta. Turistikausi oli jo loppupuolellaan, joten väkeä oli jo vähemmän. Suurin osa turisteista taisi olla englantilaisia, saksalaisia tai venäläisiä. Tai sitten turistit olivat Kreikan lähimaista. Muutenkin Polichrono on hieman erilainen matkakohde, sillä kylässä ei ole suuria discoja eikä muitakaan yökerhoja. Ne sijaitsivat isommissa naapurikylissä.

Tiistai, 23. syyskuuta

Viimenen täysi lomapäivä Polihronossa meni turistimaiseen tapaan aurinkoa ottaessa ja aikaa kuluttaessa. Totta kai pitiä käydä vielä syömässä viimeiset ruoat paikallisessa ravintolassa ja juomassa viimeiset oluet. Ruoan ja juoman hinta oli hieman suomea halvempaa, mutta ei kuitenkaan mitenkään puoli-ilmaista. Mutta annokset olivat kyllä tosi isoja ja erinomaisen makuisia. Itse hotelli maksoi viikolta 430 € ja lentoliput Helsingistä Budapestin kautta Thessalonikiin ja takaisin maksoivat n. 450 €.

Keskiviikko, 24. syyskuuta

THESSALONIKIKaikki mukava loppuu aikanaan, niin myös tämä Kreikan loma. Puolilta päivin oli aika lähteä kohti Thessalonikia ja Pia lentokoneella kohti Suomea ja minä bussilla Kosovoon jatkamaan vuoden pestiä rauhanturvajoukoissa. Pian lentokone suomeen lähtin niin että minulle jäi vielä muutama tunti aikaa kierrellä Thessalonikia. Ei mikään miellyttävä kaupunki, ainakaan keskustastaan. Liikenneruuhkia riitti ja ränsistyneitä taloja. Mutta taisi olla tyypillinen kreikkalainen suurkaupunki.


Matkaterveisin P. Lehtinen ja P. Tuominen.