JOULUKUU 2003

Viikko 49

Viikkot ja kuukaudet vaihtuvat melkoiselle vauhdilla. Nyt ollaan jo joulukuussa ja kohta 2/3 roottorista on takana. Alkuviikosta ehdittiin pikkasen lepäämään ja huoltamaan kalustoakin, kunnes taas lähdettiin operoimaan Pristiinaan. Nyt olikin pikkasen erilainen tehtävä edessä, lähdettiin suojelemaan Brittien-lähetystöä. Tosin saman tien läheisydessä oli niin Saksan-, Italian- kuin Bulgarian-lähetystötkin. Siinä riitti ympärivuorokautista hommaa moneksi päiväksi. Onneksi vartioryhmät eivät kuitenkaan tehneet kuin 6-9 tunnin vuoroja. Ja aina sillon tällöin kävivät Irlantilaisetkin auttamassa meitä eli ruotsalaisia vartiointi hommissa. Aina välillä sai nukkuakin muutaman tunnin, ja huoltaa sekä itseensä että kalustoa. Lähetystö alueella kaikki meni kuitenkin rauhallisesti eikä mitään ongelmia ollut, ja saatiin me kiitoksia erimaiden lähettiläiltäkin.

Lauantai päivälle osuikin sitten Itsenäisyyspäivä. Melkein koko komppanialle oli järjestetty vapaailta sille päivälle. Nuorempi roottori sai silloin Nato-mitallinsa ja osa vanhemmista reservin ylennyksensä. Ja tottakai silloin oli pikkasta parempaa ruokaa tarjolla ja illalla ohjelmaa messissä. Nuoremman roottorin mitalliparaati järjestettiin illalla Camp Villessä, se oli tietenkin melko sotilaallista nähtävää. Itse kävin siellä valokuvaajan ominaisuudessa ikuistamassa koko tilaisuuden filmille. Ja illallakin riitti vielä pikkasen valokuvattavaa, kun omassa leirissä vieraili 2 irlantilaista säkkipillinsoittajaa. Niistä soittimista lähtikin melkoinen ääni, varsinkin sisätiloissa, mutta ulkona se kuulosti aivan erilaiselta. Nyt tuli sekin sitten koettua, säkkipilli livenä. Nurkkaus.net:in valokuva sivuilla on muutama valokuva Itsenäisyyspäivän tapahtumista. Sinänsä erilainen Itsenäisyyspäivä, ettei paljon tullut katsottua televisiosta Linnan juhlia, eikä tullut nähtyä perinteistä ilotulitusta.

Viikko 50

Viikko alkoi samanlailla kuin tähänkin asti on aika kulunut. Yöllä lähdettiin taas Dragodaniin lähetystöjä vartioimmaan. Yö oli kyllä erityisen kylmä ja luntakin sataa tihutti. Tosin meidän omalla tasangolla oli paljon enemmän lunta kuin Pristinassa. Taitaa olla pikkasen lämmin kaupunki. Onneksi oli sentään niin paljon järkeä tallella että pukeutui lämpösesti.

Loppuviikosta käytiin tekemässä vielä yksi taloetsintäkin, kun KPS poliisia oli uhattu heitää räjähteillä. Se ajoittui sopivasti kahden lähetystökeikan väliin, niin ei päässyt ummistamaan turhaan silmiään. Tosin ei sekään rakennus ollut varsinaisesti meidän alueella, mutta nyt tuntuu että me ehditään jokapaikkaan. Viikon lopulla saatiinkin sitten lopetella tällä kertaa vartiointi hommat Dragodanilla ja muutenkin Pristiinassa vierailut. Nyt päästin taas keskittyyn omaan alueeseen ihan kunnolla. Ja tekemään normaaleja töitä vaihteeksi.

Viikko 51

Pitkästä aikaa päästiin tekemään ihan normaalia partiota omalla alueella. Ja ilmakin oli melkein kuin suomessa, lunta tuli oikeen kunnolla ja tuuli puhalsi sen välillä vaakasuoraan asentoon. Yhden illan aikana maat tulivat aivan valkoiseksi ja maisemat alkoivat näyttään aivan talvisilta. Tosin seuraavana päivänä oli suurin osa lumesta sulanut pois, vain vuorten ja kukkuloiden laet ja rinteet olivat lumesta valkoisena.

Loppuviikosta olikin sopivat hetki lähteä telttailemaan. Lunta satoi koko edeltävän päivän ja muutenkin lämpötila oli nollan molemmin puolin. Siirryttiin yhdeksi yöksi telttamajoitukseen ja operatiiviseen tehtävään Irlantilaisten alueelle. Aamulla pystyteettiin teltat ja viritettiin NATO-kaminat ja telttasängyt kuntoon. Ja päivä vietettiin kentällä, tosin meidän hommana oli pitää VCPtä ja taata irlantilaisille työrauha. Yöksi telttaan nukkumaan ja aamulla leirin purkaminen ja omaan leiriin siirtyminen puolenpäivän jälkeen. Yö meni yllättävän hyvin teltassa, vaikka ulkolämpötila olikin -8 °C:n paikkeilla. Tosin ei se kamina kyllä niin hyvä ole kuin vanha perinteinen puukamina osaavissa käsissä. Ei varsinkaan kun sen päästää sammumaan keskellä yötä ja sytyttää vasta puolentoista tunnin päästä. Mutta sen siittä saa kun ei ole ollenkaan kipinämiestä. Tuli siinä vielä oltua muutaman tunti irkkujen Mowagin kyydissä kun tehtiin vähän miehistön vaihtoo niiden kanssa. Käytiin partioimassa irkkujen kanssa, ja muutama irkku tuli meidän tilalle partioimaan suomalaisten kanssa.

Leiriltä päästyä olikin vuorossa muutama pykälävuoro, tosin ensin kyllä hoidettiin varusteet kuntoon. Eipä ole tullut oltua pitkään aikaan pykälässäkään.

Viikko 52

Vuosi alkoi olla pulkassa, vielä oli viimeinen viikko kärsittävänä. Siittäkin oli tarkoitus viettää Suomessa suurin osa. Lomalento oli suunniteltu aatonaatolle, 23. päivälle. Ja sillon Finnairin Airbus A321 yrittikin laskeutua Pristinan lentokentälle, yritti jopa kolme kertaa. Mutta jokaiselle kerralla kentän pinta oli niin lumipöperössä, että siinä ei riittänyt pito pysäyttämään niin isoa konetta. Puolitoista tuntia kone yritti kentälle, ja samanverran se oli myöhässä. Kun laskeutuminen ei onnistunut kone suuntasi reittinsä Skopjeen, ja me lomalaiset busseilla perässä. Skopjessa keli oli kuitenkin niin huono, etteivät lentäjät edes nähneet kentää. Joten kone joutui laskeutumaan Sofiaan. Mutta me siirryimme busseilla Skopjeen odottamaan tulisiko kone hakemaan meidät sieltä. Sofiassa kone joutui odottamaan reilut 5 tuntia, ennen kuin se pääsi lentämään Skopjeen joskus puolenyön tietämillä. Ensin Sofian kenttähenkilökunta ei meinannut hyväksyä Finnairin luottokortteja, millä olisi maksettu bensiini ja kenttämaksut, ja sitten koneen apugeneraattoriin tuli jotain vikaa, mikä viivästytti lähtöä. Ja kaiketi Sofian kenttäkin oli hetken aikaa suljettu huonon kelin takia. Kun lentokone tuli vihdoin ja viimein Skopjeen, oli lentäjien työtunnit jo täynnä joten jouduimme yöpymään Skopjessa tilapäismajoituksessa. Osa remontin alla olevassa hotellissa ja osa konteissa Camp Bandiski Raidissa. Aamulla oli uusi yritys päästä kohti Suomea, silloin päästiinkin hyvin koneeseen, mutta vielä puolitoista tuntia jouduttiin odottamaan koneessa, kun Finnairin AmericanExpress ei mainannut käydä lentokenttähenkilökunnalle. Mutta koko joukko lomalaisia pääsi kuitenkin suomeen. Melkein 24 tuntia myöhässä jouluaattona. Ja lisää ongelmia oli tiedossa Helsinki-Vantaan kentällä, jatkoyhteydet ympäri Suomea olivat melko vähissä. Itse kuitenkin pääsin kohtuu helpolla Tampereelle, kiitos siittä Pohjanmaalaisten palvelustovereiden.