MARRASKUU 2003

Viikko 45

Alkuviikosta alkoi taas QRF-valmius ja siihen liittyvät työt, VCP:n pitämistä omalla toiminta-alueella. Onneks valmiudet eivät enää kestä koko viikkoa vaan viikkoon mahtui vähän leirin vartiointiakin, sekä portilla että kierossa. Ja loppuviikosta käytiin taas vähän ampumassa, tällä kertaa Kisnicjassa ITKK:lla. Sillä vehkeellä ei tullutkaan sillon armeija aikoina ammuttua, ja Niinisalon laukauksetkin jäivät pariin kymmeneen. Mutta nyt tuli sitten korjattua sekin puute ja saatua tuntumaa siihen aseeseen n. 200 laukauksen verran. Ja tuli siinä kyllä ammuttua rynnäkökiväärilläkin melkonen määrä laukauksia. Ja erilaista ammuntaa kuin ampumaradalla tauluihin.

Mahtu loppuviikkoon vielä jalkapartiointia Kosovo Poljessa ja taas leirin vartiointia. Ja vähän pohjoismaista yhteistyötäkin, käytiin auttamassa ruotsalaisia Obiliqin alueella. Siittä tuli joka iltainen ohjelmanumero meille. Illat partioitiin ja pidettiin VCP:tä siellä ruotsalaisten tukena, ja päivät hoidettiin omaa aluettamme.

Viikko 46

Viikko alkoi taas ruotsalaisten tukemisella. Sama touhu, mikä viime viikolla oli alkanut, jatkui. Päivät hoidettiin omaa aluetta ja illat autettiin ruotsalaisia. Viikko oli aika vahvasti QRF voittoinen, vaikka mahtui siihen muutama vartiovuorokin ja ostosreissu Film Cityyn.

Viikko 47

Viikko alkoi jalkapartioinnilla Kosovo Poljessa. Ensin mukaan piti tulla joku Irlantilainen sotilas, mutta jonkin hämmingin takia jouduttiin tekemään partioinnit ihan omin voimin. Tiistaina olikin sitten taas matkalaukku tarkastus ja keskiviikkona koitti taas palvelusvapaa Suomessa. Aika nopeesti tuli tämä lomavuoro, mutta joskus lomalistat eivät vaan mene taisin välein. Mutta loma on aina lomaa.

Viikko 48

Paluun Kosovoon piti olla töiden puolesta rauhallinen, nuoremman roottorin piti lähteä telttailemaan päiväksi tai pariksi ja meidän vanhempien oli tarkoitus jäädä pitämään leiriä pystyssä ja hoitamaan normaaleja askareita. Toisin kuitenkin kävi ja heti torstaiaamuna kello 5 aikoihin joko hakkasi körmyn ovea niin että seinät meinasivat kaatua, ja ilmoitti että nyt lähdetään kaikki operoimaan ruotsalaisten alueelle. Siinä sitä sitten kiirehdittiin Pristinan kaupunkiin auttamaan KPSää ja UNMIK-poliisia ja ennen kaikkea tukemaan ruotsalaisia siinä tehtävässä. Länsinaapurin pojilla ei tainnut aivan riittää resurssit niin isoon operaatioon, mutta onneksi oli suomalaiset apuna, taas kerran. Loppuviikko pyöritettiinkin sitten sekä operaatiota ruotsalaisten aluella ja omia hommiamme. Tuli siinä tehtyä hommia melko tiiviissä tahdissa. Hommia hoidettii partioimalla alueella niin PASIlla kuin jalkaisinkin sekä pitämällä eripituisia ja asteisia VCPtä.

Vaikka ruotsalaisten auttaminen vei aika paljon miehistöä ja kalustoa meidänkin puolelta ei oma alue silti jäänyt hoitamatta. Käytiin samoilla miehistöillä hoitamassa oman alueen kiireelliset ja vähän rauhallisemmatkin tehtävät.