Viikko 32

Mielenkiintoinen tehtävä tällä viikolla, ja samalla melko harvinainen. Edessä oli saattokeikka. Nykypäivänä ei enää tehdä saattoja kuin ihan vaan erikoistapauksissa, mutta operaation alkuvaiheissa ne olivat todella yleisiä. Saatettiin kaksi ajoneuvoa luostariin. Samalla pääsimme itse tutustumaan siihen. Luostari oli perustettu joskus 1200-luvulla ja oli sellainen melko pieni kivinen kompleksi. Siellä oli tietenkin asukkaiden tilat ja kirkko, sekä tarvittavat talousrakennukset. Saatiin tutustuttua luostariin oikeen esittelyn kera, ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä meitä kohtaan. Aluksi tietenkin tarjottiin Slivoa snapsit ja turkkilaistyylistä kahvia. Kumpikin oli todella väkevää, mutta eri syistä. Tottakai meidän piti tutustua paikkallisiin ihmeitä tekeviin kohteisiin, mutta ei ne oikeen suomenpoikaan vaikuttaneet. Voi olla tietysti että usko ei ollut juuri siinä kohdin tarpeeksi vahva niihin ihmeisiin...

Loppuviikko menikin sitten jalkapartioiden ja QRF-valmiuden muodossa. Sunnuntaina päästiin käymään Camp Beldeveressä, Mitrovicassa, ranskalaisten luona. Sinne oli vajaan tunnin ajomatka meiltä, ja oli taas yksi erimaalaisten rauhanturvaajien leiri missä tuli käytyä. Hieman erilainen paikka kuin suomalaistaen ja ruotsalaisten leirit.

Viikko 33

Vielä viikon aluksi kerittiin tekemään muutama jalkapartio. Ensin Kosovo Poljessa ja sitten vielä Skulanevon kylässä. Ja keskiviikkona koittikin taas ansaitut vapaat kotisuomessa.

Viikko 34

Lomilta palattua saikin heti siirtyä QRF-valmiuteen ja heti samana iltana lähdettiin pitään VCP:tä KPS-poliisin kanssa. Siittä ei meinannut tulla oikeen mitään kun oli niin paljon kaikenlaista ohjelmaa. Ensi odotettiin A-coy haulikko partiota ampumaan pari häiriökäyttäytyvää aggressiivista koiraa, jotka hyökkäilivät ihmisten kimppuun Kosovo Poljessa. Aikaa kulutettiin koirien etsimiseseen. Ja kun koirat oli ammuttu törmättiin rattijuoppoon joka kiidätettiin saman tien alkoholitestiin. Loppuviikko meni samaan rataa, QRF-valmiudessa. Välillä pidettiin VCP:tä päiväs aikaan ja välillä yöaikaan. Ainoo poikkeus päiväjärjestykseen oli taas JUOHA-treenit Camp Villessä.

Osa ajasta kului taas kyliä tarkkaillessa ja toimintavalmiudessa. Serbit ja albaanit ottivat taas yhteen jostain asiasta, tai ainakin yrittivät. Me oltiin siinä sitten rauhottamassa tilannetta. Meidän alueella ja meidän vuorolla kylissä oli kyllä melko hiljasta.

Viikko 35

Uusi viikko alkoi samaan tahtiin kun edellinen loppui. VCP:n pitämistä Serbikylien läheisuudessä ja tilanteen tarkkailemista. Tehtiin 3 hengen ryhmissä aina 4 tunnin vuoroja ja sitten taas levätiin muutama tunti ja aloitettiin hommat uudestaan. Päivisin aika kului tosi nopeasti kun teillä oli liikennettä ja autoja ja ihmisiä löytyi tarkastettavaksi ja tarkkailtavaksi. Mutta öisin näillä teillä oli kyllä tosi hiljasta, liikkuvat autot sai laskea kahdenkäden sormin.

Tiistai sujuikin hieman erilaisissa merkeissä, lähdettiin 4 muun komppanian taistelijan kanssa kiipeilemään ja vaeltamaan päiväksi Brezovican laskettelukeskuksen maastoihin. Siittä reissusta on isompi juttu kuvien kera, NURKKAUS.NET in Matkakertomuksia sivuilla täällä

Keskiviikkona jatkui hieman rutiinista poikkeavat hommat. Tällä kertaa lähdetiin yhteistoimintaan ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaiset olivat järjestäneet suuren onnettomuus harjoituksen KPC-TMK miehille, ja 5 meistä oli yhdessä 5 ruotsalaisen kanssa maalimiehinä siellä. Meidän meikattiin vammautuneiksi, ja sijoitettiin junanvaunuun, josta KPC osaston piti meidän pelastaa. Harjotus sujui alku ongelmien jälkeen mallikkaasti ja meillä maalimiehilläkin oli mukavaa. Oli mielenkiintoista olla välillä se ei-tekevä-osapuolikin.

Loppuviikko menikin sitten taas ihan normaaleissa hommissa, ja omassa leirissä. Mitä nyt Lipljanista tullessa, oli pusikossa tosi iso tulipalo, johon jouduttiin hälyyttämään palokuntaa paikalle, ja jäämään ohjaan liikennettä siihen tielle. Onneksi se palo saatiin sammumaan ennenkuin se sytytti vieressä olevat talot ja sähkömuuntajan palaan.