HEINÄKUU 2003

Viikko 27

Viikko alkoikin sitten tavalliseen tapaan leirin sisällä suoritettavilla tehtävillä. Tuli toimittua taas päällikön turvamiehenä ja hoidettua porttivahdin hommia ja kierreltyä välillä yövartiossa. Viikon puolivälissä päästiin taas jalkapartioon, tällä kertaa yhteistyössä KPS-poliisin kanssa. Ja käytiin siinä sitten samalla tukemassa niitä yhdessä operaatiossakin. Etsivät jotakin rikollista ja tarkastivat kaikki kaupungin ulosmenotietä kulkevat bussit. Kun omat voimat eivät riittäneet, niin annoimme vähän tukea sille toiminnalle.

Leirin sähkö katkaistiin eräänä aamuna, kun olin porttivahdissa. Ei siittä mitään isoo ongelmaa tullut, mutta portit täyty kääntää käsikäytölle, ja aina kun ne piti avata ja sulkea täytyi kiivetä alas tornista ja tönätä portteja. Tulipa ainakin hyvää harjoitusta jaloille, kun käveli rappusia ylös alas. Sunnuntaina käyteltiin vähän moottorisahaa ja raivattiin puustoa leirin ympäristöstä. Onneksi olin käyttänyt moottorisahaa aikasemminkin niin ne hommat sujuivat vähän helpommin.

Viikko 28

Maanantaina oli hyvää aikaa käydä katsastamassa Itävaltalaisten leiri Camp Casablanka. Käytiin ostamassa viime hetken tuliaiset sieltä, kun keskiviikkkona lähdettiin ansaitulle vapaalle kotisuomeen.

Viikko 29

Lomilta paluu sujui taas aika vauhdikkaasti. Heti seuraavan päivänä lähdettiin jalkapartioon, tälläkin kertaa yhteispartioon. Nyt mukana oli 4 KPS-poliisia ja yksi UNMIK-poliisi. Tunnin verran kuljettiin Radevon pikkukylässä. Mahto siinä olla kyläläisillä ihmettelemistä, kun rauhallisessa kylässä liikkui niin monta "poikkeavaa" ihmistä. Jatkettiin partiointia ilman poliiseja vielä 3 tuntia Kosovo Poljen keskustassa. Viikko jatkettiin partioinnin muodossa, tosin välillä ajoneuvosta käsin. Ajeltiin vuorokauden aikana autolla partionti ajoo sellaset 250 km. Välillä kierreltiin paikallisia kyliä ja Kosovo Poljee, ja välillä ajeltiin maaseudulla. Tasapuolisesti kierreltiin sekä isoja- että pieniä teitä. Löydettin muutama epäilyttävä metallinen säiliö tien pientareelta. Kun ei tiedetty mitä ne on, niin jouduttiin eristämään alue ja pyytämään EOD tarkastamaan tilanne, onko säiliöt kenties räjähteitä tai muuten vaan hengenvaarallisia. Ei olleet säiliöt räjähdysalttiita, mutta muuten vaarallista niiden sisältö oli. Sisälsivät jonkinlaista ongelmajätettä, joka on syöpävaarallista ja luokiteltu suomessa ympäristömyrkyksi.

Viikko 30

Operoitiin viikon alku yhdessä UNMIK-poliisin ja KPS-poliisin kanssa. Tuettiin heidän VCP-operaatioitaan yöaikana. Muuten olivat normaaleja ajoneuvon tarkastuksia, mutta tällä kertaa hommat hoituivat heidän komennossa ja tehdessä töitä, meidän vain tukiessa ja tarpeen vaatiessa puuttuessa toimintaan. Viikolla oli vähän toimintaa englantilaisten ja ruotsalaisten rauhanturvaajien palokunnilla ja paikillisilla palokunnilla. Oli yksi oikeen iso maastopalo Kosovo Poljen pohjoispuolella. Se uhkasi jo asuttuja taloja. Muutenkin maastopalot ovat raivonneet ympäri aluetta koko heinäkuun. Paikalliset kun sytyttävät peltonsa palamaan, kun ovat saaneet siittä korjattua sadon. Ja kun kukaan ei sitä jää valvomaan tuuli puhaltaa liekit nopeasti laajalle alueelle. Onneksi liekit pysyvät yleensä matalina ja tuli etenee vaan siellä pellolla missä sen on tarkoituskin. Mutta savua tulee paljon, ja niitä käydään sitten tarkastamassa. Muuten viikko meni QRF-ryhmässä olessa. Tavanomaisin töitä tehdessä, autopartiointia ja VCP:n pitämistä. Kerittiin sitä käydä Camp Victoriassakin ruotsalaisten luona vähän harjoittelemassa yhteistoimintaa.

Viikko 31

Alkuviikosta päästiin AAST-ryhmien voimin yhteisoperaatioon ruotsalaisten kanssa. Se oli oikeen "Den Nordiska Sammarbete", paikalla oli meinaan myös norjalaisia KFOR-joukkoja. Pohjoismaalaista yhteistyötä parhaimmillaan. Hyvin meni nekin etsinnät ja oli mielenkiintoinen kokemus toimia yhdessä muiden maiden joukkojen kanssa. Tulostakin saatiin, ja päästiin viemään niitä tuloksia Pristinaan asti. Tulipa nähtyä sekin kaupunkin sitten vähän lähempää kuin ohikulkutieltä. Melkonen asuinpaikka, hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin entisen kommunistimaan isommat kaupungit.

Loppuviikko menikin sitten taas jalkapartioita tehdessä. Niitä siunaantukin todella monta lyhyelle ajalle, mutta mikäs siinä on käydä kulkemassa kylissä ja kaupungeissä. Näkee hyvin paikallista elämää ja samalla paikallisilla on mahdollisuus tulla kertomaan huoliaan, murheitaan ja turhia toiveitaan meille.