HUHTIKUU 2003

Viikko 16

Körmy käytäväPerjantaina 18.4.2003, pitkäperjantaina, kello 09:30 lähtee lento Helsinki-Vantaan kentältä kohti Kosovoa, Pristinan lentokenttää. Lento kesti sellaset 3 tuntia, tultiin hiukka etuajassa. Lentokentältä siirryttiin suoraan Camp Villeen varustautumaan. Tiet joita kuljettaan on aina välillä asfaltoitua ja aina välillä hiekkatietä, huonompaa kuin Suomen mökkitiet. Aika paljon taloja rakenteilla. Kun oltiin saatu varusteet itsellemme siirryimme Camp Christinaan, A-komppanian leiriin. Se tulisi olemaan kotina seuraavan vuoden ajan. Siellä sitten saatiin loput varusteet ja körmyt asuttavaksi. Ja alkoi tutustuminen uuteen elämään. Ensimmäsinä kohteina tietenkin ruokala ja saunat.

Albaani-kylä rakenteillaTyöt alkoivat samantien. Jo seuraavan päivänä lähdin mukaan autopartioon. Kierreltiin meidän partioaluetta läpi, käytiin näissä pohjoisen pikkukylissä ja vähän isommassa kaupungissa, Kosovo Poljessa. Ensin kierreltiin aluetta pimeän aikaan ja sitten vielä seuraavana päivänä päivän valossa. Paikallisilla on kyllä erikoinen ajotapa, nopeusrajoituksista ei hirveesti välitetä, ohitetaan siellä missä sattuu ja auto pysäytetään ja pysäköidään juuri siihen mihin huvittaa. Siinä samalla jatkui tutustuminen poseen ja kaikkiin rutiineihin joita siellä tarvitaan.

Viikko 17

Rynnäkkökivääri ammunnatPistooli ammunnatViikko alkoi mukavasti satamalla ja ajankohtaan nähden todella kylmällä ilmalla, toppatakit päällä saatiin kulkea. Toiminta jatkui kiertelemällä aluetta ja tutustumalla aluetta ympäröiviin kyliin. Samalla tutustuttiin muihin suomalaisiin leireihin ja niiden sijanteihin. Alue alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan. Ja tottakai sotilaallinen toimintakin jatkui. Vuorossa oli rynnäkkökiväärien kohdistusammunnat ja tutustumisammunnat pistooleihin ja haulikkoihin.

Finnairin Boing 757Vesisade jatkui keskiviikkoaamuun saakka. Silloin olikin melko erikoinen työ edessä. Lähdin lentokentälle purkamaan ja lastaamaan lentokonetta, Finnairin Boing 757 konetta joka toi suomesta lomalaisia ja vei sinne uudet lomalaiset. Tarkoitus oli että me siirrämme tavarat lastiruumasta kuorma-autoon ja kuorma-autosta uudet tavarat lastiruumaan. Se oli helppo nakki ja siinä sai samalla kuvan niiden hommasta jotka työkseen lastaavat lentokoneita. Muuten päivät kuluvat nopeasti. Välillä ollaan työvuorossa, välillä opiskellaan uusia asioita ja kerrataan vanhoja ja välillä saa viettää omaa vapaa-aikaa ottamalla aurinkoa, käymällä salilla, pelaamalla tennistä jalkapalloa sählyä koripalloa lentopalloa tai tekemällä jotain muuta omaa juttua, vaikka vierailemalla muiden maiden leireissä.

Sattui tälle viikolle jotain erikoistakin tapahtumaa. Ollessamme autopartiossa meidät pysäytti Serbimies, jolla oli suuria ongelmia. Aluksi kommunikoinnista ei meinannut tulla mitään koska hän puhui vain SerboKroatiaa, eikä meillä ollut tulkkia mukana. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja sain ajettua Mersun maasturimme hänen pihaansa, jossa jouduimme suoraan kahvipöytään. Samanaikaisesti siihen ilmestyi jostakin nuorukainen joka osasi englantia, ja sai siten toimia tulkkina. Miehen ongelmana olivat koiralaumat, jotka kävivät syömässä kylän kanat ja ahdistelivat aamuisin koulumatkalla olevia lapsia. Hän pyysikin meitä ampumaan ne. Emme pystyneet suorittamaan tehtävää sillä hetkellä, mutta lupasimme välittää tiedon eteenpäin. Ja kahvikin tuli juotua, eikä se ollut niin "eksoottista" kuin olin odottanut. Se oli ensimäinen lähikontakti paikallisiin ihmisiin ja siittä on hyvä jatkaa. Se oli osaltaan sitä työtä mitä olen tänne tullut tekemään, paikallisten auttamista normaaliin arkielämään sodan jälkeen.

Loppuviikosta tulikin sitten lämmin ja aurinkoinen, lämpötila nousi helposti varjossa yli +25 asteen ja aurinkossa vielä paljon korkeammalle. Siinä kyllä vaalea pohjolan poika paloi helposti, jos ei käyttänyt kunnolla kunnon aurinkorasvaa. Aika kulkin nopeasti, kun suoritin vielä kaksi 3 tunnin porttivartio-vuoroa. Ja väliaikoina kerkisin käydä tarkastamassa vielä Itävaltalaisten leirin kenttäkaupan, noin tunnin ajomatkan päässä meistä, ja Pristinan neljän 0:llan mäen kenttäkaupat.

Viikkko 18

JouhaPäivä valkeni auringonpaisteisena ja lämpöisenä, ja jatkui vielä hikisempänä. Aamupäivällä kuitattiin itsellemme Jouha, eli joukonhallinta, välineet ja harjoiteltiin vähän niiden pukemista päälle ja itse Jouhaamista. Käytiin lävitse perusasioita liikkumisesta, erilaisista käskyistä ja ylipäätänsä toimimisesta Jouhaosastossa. Ja samalla saatiin vähän esimakua siitä miltä tuntuu olla vihamielisen mielenosoitusjoukon vastapuolella. Harjoituksessa maalimiehet heittelivät meitä 1/2 litran vesipulloilla, ja me hajoitimme heidän mielenosoituksensa. Siinä lämpötilassa ja niissä varusteissa; kypärä visiirillä, luotiliivit, kyynärsuojat, alasuojat, reisisuojat, polvi- ja säärisuojat, turvakengät, kilpi ja pamppu, hiki virtaa kunnolla.

Onneksi tiistaina oli paljon odotettu, ja yllättävän nopeasti tullut tapahtuma. Lomalaukkujen tarkastus. Kyllä, pääsin tai jouduin lähtemään jo näin nopeasti omalle lomavuorolleni, mutta jonkun on uhrauduttava että lomat pyörisivät tasaisesti. Keskiviikkona oli siis meidän vuoro lähteä viikon lomalle, itse tulin Suomeen.